Ukri ry Rotating Header Image

joulukuu 15th, 2021:

Joulutervehdys Joensuun seutukirjastolle

Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri on lahjoittanut joulutervehdyksenä Ukkosen joulunumeroita Joensuun seutukirjaston kirjastoihin yhteensä 25 kappaletta. Lehdet tulevat kirjastoihin lähipäivinä.

Korona-Koalan seikkailupäiväkirja

2.12.2020 Karkaamispäivä.
Sain pitkästä aikaa vieraita Arttelille. Lauma vihreisiin haalareihin sonnustautuneita maantieteilijöitä olivat tulleet viettämään perinteistä haikuiltaa, ja mikäs sen parempi miljöö siihen kuin tämä kirjallisuuden keidas. Illan mittaan kuuntelin mittelöitä Tombolon parhaasta haikuteoksesta, mutta pääsin myös jututtamaan näitä Kristoffer Kolumbuksen jalanjäljissä kulkevia tutkimusmatkailijoita.
Esittäydyin eräälle maantieteilijälle, mutta hänen reaktionsa yllätti minut. Hetken mietittyään hän rohkeni kysyä, mistä olen kotoisin. Ihmettelin kysymystä, mutta kerroin eläneeni niin kauan kuin muistan täällä Joensuussa. Maantieteilijä kertoi kysyneensä asiaa siksi, että kuontaloni ei muistuta tyypillistä koalan ulkoasua. Sen sijaan hän kertoi, että hänen mielestäni muistutin makia.
Maantieteilijä lähti hakemaan lisää boolia ja minä jäin yksin hyvin hämmentynein ajatuksin. Sisälläni myrskysi: miten hän kehtaa kertoa minulle kuka minä olen?! Olen koko ikäni identifioinut koalaksi, mutta tämän keskustelun jälkeen tuntui kuin matto olisi vetäisty altani. Jos en ole koala, kuka sitten oikein olen? Tunteiden myrsky valtasi minut. Siinä hetkessä päätin, että minun on saatava hieman happea.
En muista milloin viimeksi olen kulkenut Joensuun kujia. Olen niin pitkään istunut Arttelin ikkunalaudalla ja vain katsellut ohikulkevia ihmisiä. Vapaus! Tunne valtasi minut ja tunsin ennennäkemätöntä hurmiota päätöksestäni lähteä. Kuljin torin poikki ja ihmettelin sinne pystytettyjä joulutoreja. Kuljin pitkin Ilosaaren laguunia ja hengitin raikasta talvi-ilmaa. Jossain vaiheessa minua alkoi kuitenkin pelottaa. En ole ikinä tehnyt mitään näin pähkähullua. Suuntasin kohti kotia, mutta törmäsin matkalla iltaansa lopettelevaan maantieteilijään torin laidalla olevien grillien luona. Hän tunnisti minut ja kysyi mitä teen yksin ulkona siihen aikaan päivästä. Selitin identiteettikriisistäni ja kuinka päätin karata. Maantieteilijä kertoi lähtevänsä viikonloppuna Kolille retriitille, joka kuulosti minusta oivalta tilaisuudelta tutustua uudestaan itseeni ja kuka olen, jos en olekaan Koala.

4.12.2021 Kolin huippu.
Lämmin auto otti suunnakseen Kolin kansallispuiston hyytävänä, mutta aurinkoisena lauantaiaamuna. Meillä kesti noin tunnin päästä Kolin rinteiden alhaalla sijaitseville parkkipaikoille. Päätimme ottaa näköalahissin ylös, sillä portaat olivat lumen peitossa. Sää oli kuin morsian – hyväntuulinen sellainen. Kinos kimmelteli auringonpaisteessa, joka on harvinainen näky tänä pimeänä aikana vuodesta. Hetken kierreltyämme palasimme alaspäin kohti Kolin keidasta ja lounasta.
Mahat täynnä jäimme lepäämään hetkeksi ennen palaamista takaisin. Maantieteilijä kysyi uudestaan, miksi päätin lähteä. Selitin, että katsoessani pelistä en enää tunnistanut itseäni: näin vain makin raitakuvioisen hännän ja mustat rinkulat silmieni ympärillä, jotka ovat klassisia makin tunnusmerkkejä. En kuitenkaan koe olevani maki. Olen koko elämäni identifioinut itseni koalaksi. Molemmat vanhempani ovat koalia, joten mitä se tarkoittaisi, jos minä olenkin eri puusta veistetty. En halua edes ajatella käyväni tätä sydäntä raastavaa keskustelua vanhempieni kanssa.
Maantieteilijä miettii hetken ja sanoo: ”Entä sitten jos olet maki? Muuttaako se sitä, kuka sisimmissäsi olet? Tuskinpa. Tuo kuontalosi on vain ulkokuori, mutta se mikä merkitsee on tuon turkin alla eli sinun sydämesi. Jos se kertoo sinulle, että olet koala – se on sitten sillä selvä.” Olin ällistynyt. Ehkä sillä tosiaan ei ole mitään väliä, mikä olen rodultani tai mistä oikeasti olen kotoisin. Olen silti minä – Korona-Koala. Olen vieläkin se sama, vieraanvarainen ja ystävällinen isäntä Arttelin vieraille. Olen edelleen Ukrin ja vanhempieni rakastama koala. Se on ainut mikä merkitsee.

Arttelin Korona-Koala oli ikkunalla tsemppaamassa kirjailija-toimittaja Aimo Salosta Ukrin jouluisessa illassa. Kuvaaja Kari Tahvanainen